Seisomme sääriämme myöten hangessa.
Kukaan ei ole lakaissut entisen Kuudennen Maun ovenedustaa
viikkoihin.
Mahdamme näyttää ja kuulostaa
varsin typeriltä. ”Ja se sun Alfonso tohon! Joo ei saatana. Tuohon
saa KulttuuriBingon logon. Lähteeköhän nää tarrat ikkunoista?”
”Joo, ne on ulkopuolella. Hyvin
lähtee.”
Vietämme tupakan mittaisen tovin
liiketilan edustalla kailottaen suuruudenhulluja ideoitamme. Tosiasia
on, ettei kellään meistä ole ollut varaa ostaa kaurasuurimoita
kummempaa kuukausiin. Olemme kuitenkin päättäneet vuokrata
kahdeksi viikoksi kohtuuttoman kalliin näyttelytilan Stockmannia
vastapäätä Oulun ydinkeskustasta. Se ei ole mahdoton yhtälö,
kai. Maaliskuun alusta tyhjyyttään murjottavan kiinteistön tilalla
seisoo Salonki.
”Mahtavaa!” huudahdamme vuoron
perään ja poistumme kenkiämme putsaten Snookeriin
pohjapiirrustamaan havaintojamme. Toteamme, että tila nielee ainakin
20 taulua ja yhden tilataideteoksen.
Seuraavana aamuna aloitan
juustonjahtauksen ja kokoan asiakirjan:
Haemme apurahaa taidenäyttelyyn
Kauppurienkatu 9:ssä ajalle 5.3- 19.3.2012.
Tarkoituksena on koota
kolmen nuoren taiteilijan noin 20 teoksen puhutteleva näyttely
keskeiselle paikalle hyödyntäen tyhjänä seisovaa liiketilaa.
Oulussa ammattiasemaa vailla olevien nuorten taiteilijoiden on vaikea
saada töitään yleisön esille. Esimerkiksi Helsingissä, missä on
useampia pieniä gallerioita ja niiden ympärillä ihmisten käyttämiä
palveluja, taide saa helposti näkyvyyttä. Oulun haaste on
ydinkeskustan pienuus ja toisaalta vuokravälittäjien arkuus:
Laitakaupungista myönnetyt näyttelytilat, joihin nuorilla
taiteilijoilla olisi resursseja, jäävät ohikulkijoilta
huomaamatta. Liian harvoin kylmänä seisovia, mutta keskeisellä
paikalla olevia vuokrakohteita uskalletaan antaa luovaan
väliaikaiseen käyttöön. Ylipäänsä taide tyydytään
epäloogisesti sijoittamaan erilleen muusta vapaa-ajasta.
Taiteen paikan kulutusyhteiskunnassa
on oltava tasa-arvoinen muun yrittäjyyden kanssa. Kauppurienkatu 9:n
kaltaisen tilan sijainti on näyttelytarkoitukseen ainutlaatuinen ja
yllättävä. Tällaisen tilan rohkea vuokraaminen ja rohkea käyttö
elävöittää kaupunkia ja hyödyttää myös vuokravälittäjää
ja ympäröiviä yrityksiä. Kulttuuria ei tarvitse etsiä
asukastuvista tai sivukujilta; taide kuuluu keskiöön yhtä lailla
muiden palveluiden kanssa.
Idean rohkea esille pano, yllätyksellisyys
ja riskien ottaminen ovat arkipäivää jokaisen yrittäjän
innovaatiossa, miksei siis myös taiteilijan.
Esimerkkinä tästä Mäkelininkadulla
toimiva KulttuuriBingo ry, jonka valtakunnallisesti uniikkia
toimintaa ja sen hedelmiä on kiittäminen sekä vuokraajan että
tilojen käyttäjien uskallus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti