Ikkunaostoksilla

Seisomme sääriämme myöten hangessa. Kukaan ei ole lakaissut entisen Kuudennen Maun ovenedustaa viikkoihin. 

Mahdamme näyttää ja kuulostaa varsin typeriltä. ”Ja se sun Alfonso tohon! Joo ei saatana. Tuohon saa KulttuuriBingon logon. Lähteeköhän nää tarrat ikkunoista?”

”Joo, ne on ulkopuolella. Hyvin lähtee.”

Vietämme tupakan mittaisen tovin liiketilan edustalla kailottaen suuruudenhulluja ideoitamme. Tosiasia on, ettei kellään meistä ole ollut varaa ostaa kaurasuurimoita kummempaa kuukausiin. Olemme kuitenkin päättäneet vuokrata kahdeksi viikoksi kohtuuttoman kalliin näyttelytilan Stockmannia vastapäätä Oulun ydinkeskustasta. Se ei ole mahdoton yhtälö, kai. Maaliskuun alusta tyhjyyttään murjottavan kiinteistön tilalla seisoo Salonki.

”Mahtavaa!” huudahdamme vuoron perään ja poistumme kenkiämme putsaten Snookeriin pohjapiirrustamaan havaintojamme. Toteamme, että tila nielee ainakin 20 taulua ja yhden tilataideteoksen. 

Seuraavana aamuna aloitan juustonjahtauksen ja kokoan asiakirjan:

Haemme apurahaa taidenäyttelyyn Kauppurienkatu 9:ssä ajalle 5.3- 19.3.2012.

Tarkoituksena on koota kolmen nuoren taiteilijan noin 20 teoksen puhutteleva näyttely keskeiselle paikalle hyödyntäen tyhjänä seisovaa liiketilaa.

Oulussa ammattiasemaa vailla olevien nuorten taiteilijoiden on vaikea saada töitään yleisön esille. Esimerkiksi Helsingissä, missä on useampia pieniä gallerioita ja niiden ympärillä ihmisten käyttämiä palveluja, taide saa helposti näkyvyyttä. Oulun haaste on ydinkeskustan pienuus ja toisaalta vuokravälittäjien arkuus: Laitakaupungista myönnetyt näyttelytilat, joihin nuorilla taiteilijoilla olisi resursseja, jäävät ohikulkijoilta huomaamatta. Liian harvoin kylmänä seisovia, mutta keskeisellä paikalla olevia vuokrakohteita uskalletaan antaa luovaan väliaikaiseen käyttöön. Ylipäänsä taide tyydytään epäloogisesti sijoittamaan erilleen muusta vapaa-ajasta.

Taiteen paikan kulutusyhteiskunnassa on oltava tasa-arvoinen muun yrittäjyyden kanssa. Kauppurienkatu 9:n kaltaisen tilan sijainti on näyttelytarkoitukseen ainutlaatuinen ja yllättävä. Tällaisen tilan rohkea vuokraaminen ja rohkea käyttö elävöittää kaupunkia ja hyödyttää myös vuokravälittäjää ja ympäröiviä yrityksiä. Kulttuuria ei tarvitse etsiä asukastuvista tai sivukujilta; taide kuuluu keskiöön yhtä lailla muiden palveluiden kanssa.

Idean rohkea esille pano, yllätyksellisyys ja riskien ottaminen ovat arkipäivää jokaisen yrittäjän innovaatiossa, miksei siis myös taiteilijan.

Esimerkkinä tästä Mäkelininkadulla toimiva KulttuuriBingo ry, jonka valtakunnallisesti uniikkia toimintaa ja sen hedelmiä on kiittäminen sekä vuokraajan että tilojen käyttäjien uskallus.

http://kulttuuribingo.wordpress.com/about/



Sitten kun kaikki on kunnossa tätä näette!

 

                       

 

Ihana

Patteripensseli

Aluksi äiti ei kommentoi

”Taiteen avantgarden käsitteen voidaan katsoa saaneen alkunsa 17. toukokuuta 1863 Pariisin Salon des Refusés'n (Reputettujen salonki) avajaisissa. Siinä esiteltiin niitä taideteoksia, joita ei kelpuutettu Pariisin salongin, taideakatemian järjestämän, virallisesti hyväksyttyä akateemista taidetta esittelevän näyttelyn töiden joukkoon. ”

Näin luen Wikipediasta sen jälkeen, kun Jaakko vitsailee Pariisin salongista. Konsta amputoi näyttelyn nimeksi Salonki.

Olemme päättäneet pitää vielä matakaa profiilia, mutta avaudun ideasta äidilleni puhelimessa. Vastaanotto toistaa samaa tuhatvuotista kaavaa:

Aluksi äiti ei kommentoi.

Seuraavana päivänä hän soittaa ja ehdottaa hienotunteisesti, että priorisoisin vähäiset varani vain välttämättömään ja että olen taas mennyt älyttömyyksiin.

Seuraavana päivänä hän soittaa kertoakseen, että ehkä minun on oikein tuhlattava hankkeeseeni. Onhan se välttämätön.

Ja seuraavana päivänä saan töitä seuraaville viikoille kuin tilauksesta ja Jaakko pyytää minua suojelemaan hänen 300 euroaan tililläni.

                                                          Kuvia työtiloista

Konsta maalaa sotkan munia

Eräänä iltana jossain johonkin aikaan Konsta kertoo minulle salaisesta paikasta.

Kuinka romanttista, kuinka hullu idea! Kauppurienkatu 9 on todella ollut tyhjillään liian pitkään.

Eräänä iltana jossain muualla uskomme salaisuutemme Jaakolle.

 Seuraavana päivänä hän soittaa takaisin kertoakseen, että kahden viikon vuokra on kuulemma 1050 euroa ja kohde on heti vapaa.

Jumalauta mikä spektaakkeli.
Ja jumalauta mikä vuokra.