Aluksi äiti ei kommentoi

”Taiteen avantgarden käsitteen voidaan katsoa saaneen alkunsa 17. toukokuuta 1863 Pariisin Salon des Refusés'n (Reputettujen salonki) avajaisissa. Siinä esiteltiin niitä taideteoksia, joita ei kelpuutettu Pariisin salongin, taideakatemian järjestämän, virallisesti hyväksyttyä akateemista taidetta esittelevän näyttelyn töiden joukkoon. ”

Näin luen Wikipediasta sen jälkeen, kun Jaakko vitsailee Pariisin salongista. Konsta amputoi näyttelyn nimeksi Salonki.

Olemme päättäneet pitää vielä matakaa profiilia, mutta avaudun ideasta äidilleni puhelimessa. Vastaanotto toistaa samaa tuhatvuotista kaavaa:

Aluksi äiti ei kommentoi.

Seuraavana päivänä hän soittaa ja ehdottaa hienotunteisesti, että priorisoisin vähäiset varani vain välttämättömään ja että olen taas mennyt älyttömyyksiin.

Seuraavana päivänä hän soittaa kertoakseen, että ehkä minun on oikein tuhlattava hankkeeseeni. Onhan se välttämätön.

Ja seuraavana päivänä saan töitä seuraaville viikoille kuin tilauksesta ja Jaakko pyytää minua suojelemaan hänen 300 euroaan tililläni.

                                                          Kuvia työtiloista

Konsta maalaa sotkan munia

Eräänä iltana jossain johonkin aikaan Konsta kertoo minulle salaisesta paikasta.

Kuinka romanttista, kuinka hullu idea! Kauppurienkatu 9 on todella ollut tyhjillään liian pitkään.

Eräänä iltana jossain muualla uskomme salaisuutemme Jaakolle.

 Seuraavana päivänä hän soittaa takaisin kertoakseen, että kahden viikon vuokra on kuulemma 1050 euroa ja kohde on heti vapaa.

Jumalauta mikä spektaakkeli.
Ja jumalauta mikä vuokra.